Minä elän hetken kerrallaan. Vaikka tiettyjä asioita tulee suunniteltua, hetkessä on hyvä elää.
Minulla on maailman ihanimmat, rakkaimmat ja parhaimmat kaverit. Näin muutamia mainitekseni mm. Amanda, Erika, Nette, Sanna ja Hanna on sieltä parhaimmasta päästä. Jos eläisin ilman mun kavereita, todennäkösesti hirttäytyisin johonki ovenkahvaan.
Minä toivon että tulevaisuudessa saan ihanan miehen, lapsia, talon, auton, työn ja että mun perhe, sukulaiset ja kaverit pysyy aina mun lähellä.
Minä en ole optimisti enkä pessimisti. En pysty lokeroimaan itteeni. Asioita tulee ajateltua niin hyviltä kuin huonoilta puolilta.
Minua ärsyttää pahan puhuminen. Tulis sitte sanomaan päin naamaa, jos on tarvetta kerran sanoo jotain idioottimaista.
Minä osaan hymyillä, nauraa, itkeä, tanssia, huutaa, kiljua, ihailla, hyräillä ja rakastaa.
Minä arvostan ihmisiä, jotka osaavat hillitä itsensä. Itse olen sen sortin pyörremyrsky, että saatan päästellä suustani sammakoita jopa huomaamattani, alkaa huutaa, jos minua ärsyttää.
Minä shoppailen usein. Yritän päästä tavastani eroon, mutta se tunne, kun löydät täydellisen neuleen, paidan, housut, kynsilakan tai vaikka pipon kun nyt sattuu vain olemaan niin hemmetin huumaava.
Minua naurattaa pelleily, kaatuilu, hauskat jutut sekä eräs luokkalaiseni. Siis hyvässä mielessä.
Minä pelkään epäonnistumista sekä pellejä. Matikantunnilla kun ope pyytää minua kertomaan oikean vastauksen aloitan lauseeni suurimmaksi osaksi sanalla onkse. Se ei edes ole sana, tiedän, minusta vain oli hauskaa kirjoittaa se tähän.
Rakastan sadetta, syksyä sekä kevättä. Kesä ja talvikin ovat hauskoja, mutta kerron teille miksi valitsin syksyn sekä kevään. Keväällä minulla on synttärit. Vanhenen toki päivä päivältä, joten se ei ole niin ihmeellinen juttu. Lahjapapereiden repiminen kun nyt vaan sattuu olemaan niin hauskaa. Syksyisin saan kääriytyä ihanan lämpöisiin ja pehmeisiin neuleisiin, sytytellä kynttilöitä, hyppiä vesilammikoissa, kuunnella ihanan rauhallista musiikkia ( kuten Adelea ), fiilistellä sadetta, kuunnella sadepisaroiden ropinaa ja nukahtaa siihen.
Minä olen omalaatuinen persoona. Jep, toista samanlaista ei löydy koko maailmasta. Parhaina päivinä saatan olla aurinkoinen, nauravainen sekä hymyileväinen. Mutta kun mörkö asettuu sisääni, olen mutrunaama ( kuten äitini minua kutsuu ), vittumainen sekä ilkeä. Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin ihan mukava tyyppi. Ainakin omasta mielestäni.
Minulla ei ole lemmikkiä. Olen aina toivonut jonkin sortin koiraa, jonka kanssa saisin peuhata niin paljon kuin huvittaa.
Minua itkettää sodat ja kuolemat. Jos saisin muuttaa jotain tässä maailmassa, lopettaisin sodat, ja tekisin niin, että jokainen saisi elää aivan niin pitkään kuin haluaisi.
